torstai 6. syyskuuta 2012

Hopes anchor

Aloin miettimään et miten paljon musiikkia on mailmalla, ja varsinkin et kuinka paljon hyvää, ennen kuulematonta musiikkia on olemassa, joskus toivon omistavani toisen korvaparin enemmän.
Ei oo olemas mitään parempaa, kun se et laittaa musiikin soimaan ja laitaa silmät kiinni, tulee kylmiä väreitä pelkästä ajatuksesta jo. Aloin kans miettimään sitä et jos musiikki olis käsin kosketeltavaa, huhu.
Kummallista mun mielestä on se et oikeesti voi rakastua johonki olemattomaan, mut silti niin elävään asiaan = musiikki. Musiikki on pelastanu mut niin monesta tilanteesta, muuttanu mun ajatusmaailmaa & käytöstä.
Sillonku kuuntelen musiikia tunnen itteni jotenki kuolemattomaks, mitä parempaa musiikkia ni sitä enemmän tunnen olevani turvassa.

tiistai 4. syyskuuta 2012

hope never loses us

Huhu, ennoo kirjottanu tänne ylipitkään aikaan ! Tuli huomattua et oon poistanu kaikki vanhat postaukset, ehkä ihan hyvä vaan, en jaksa väkertää mitää englantia enään anygays.





Lähiaikoin on tapahtunu hirmusti asioita, helkkaristi bändijuttuija, viikot koulussa ja viikonloput töissä. Ja tän kaiken päälle pitäs löytää aikaa tyttöystävälle, frendeille ja tietenki sit viel ittellensä. 
Ehkä mä jonku idean keksin et saan asiat toimii ja järjestykseen.




Tosiaanki alotin koulun tos hetkisitten, en oo tietänykkää et opiskelu voi olla noinki mukavaa.
Meijän luokka & maikka on mukavin kombinaatio ever.
Logistiikka-alan ammattilainen, da fuck? en valita, trukilla ajaminen on iha jees.